“Hän tarkkaili itseään, kuunteli ääniä. Ei hän mikään huvilavahti ollut, huvila vahti häntä.”
Kun Tuomas aloittaa kesäpestin enonsa jugend-huvilalla, hän toivoo saavansa etäisyyttä talven tapahtumiin ja kotiin jäävään äitiin. Kesä ei kuitenkaan ole pelkkää aurinkoa ja laiskottelua; tilit kiusaajien kanssa on tehtävä selväksi.
Vähitellen enonkin todellinen tilanne paljastuu, ja osattomuutensa kanssa kamppailevasta Tuomaksesta tulee osallinen, kesästä matka poikuudesta miehuuteen.
Kiusaajat on dramaatikkona, ohjaajana ja novellistina tunnetun Pasi Lampelan ensimmäinen romaani, kirkas ja koskettava tarina sisäisistä ja ulkoisista kiusaajista, äidistä, pojasta ja pahasta hengestä.
Arvosteluotteita
”Sanotaan, että vasta lukija täydentää kirjan, kirjoittaa sen valmiiksi. Siihen työhön Lampela kutsuu lukijansa mitä houkuttelevammin, sillä hän ei anna kaikkea valmiina.”
Päivi Haanpää, Hämeen sanomat
”Lampela sanoo snaottavansa niin, että tärkeintä on sanojen paino, ei niiden määrä. Teatterimiehenä hän luonnollisesti osaa dramatisoida lauseen kontekstin niin, että kaikki turha on kannettu pois näkyvistä, ja jäljellä on vain se, mikä jännitteen syntymiseen tarvitaan.”
Jussi Auren, Satakunnan kansa
”Lampela puhuu suoraan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta eli lasten ja vanhempien suhteesta mutta malttaa esittää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Siksi pieni kirja jää mieleen pyörimään.”
Helena Ruuska, Helsingin Sanomat
”Lampela kirjoittaa vetävästi ja liikkuu tilanteissa uskottavasti draamakirjoittajan tapaan.”
Seija Forsström, Länsi-Savo
”Lampelan Kiusaajat on ekonomisen kerronnan taidonnäyte, tiivis, hallittu ja tehokas.”
Hannu Waarala, Savon Sanomat
”Ei teoksen tarvitse olla paksu käydäkseen täysipainoisesta romaanista. Novellistina, näytelmäkirjailijana, ohjaajana ja käsikirjoittajana tunnetun Pasi Lampelan (s. 1969) esikoisromaani Kiusaajat on esineenä pieni mutta sisällöltään ja kirjalliselta laadultaan painava kirja.”
Sinikka Viirret, Kainuun Sanomat
”Lampela kirjoittaa A1-laatuluokan aikalaisproosaa. Ihmisyys saa luonnostellenkin täsmällisiä hahmotuksia, Suomen henkinen tila määrittyy parilla vedolla: kaks tviittaajaa istuu K-junassa.´
Siinäpä se. Pasi Lampelan draaman- ja proosantaju kulminoituu hänen tarkassa havainnointikyvyssään, joka on yhtä lailla sukua Ian McEwanille ja Bret Easton Ellisin Amerikan Psykolle.”
Tommi Aitio, Kauppalehti
”Lampelan sivullisessa on jotain omaperäistä, nimittäin etäisyys. Se johtunee siitä, että 42-vuotiaan Lampelan näkökulma on toinen kuin opinahjojen ja ikäkausien välitilasta juuri selvinneellä esikoiskirjailijalla. Lampelalle sivullisessa ei selvästi ole mitään henkilökohtaista, eikä hän romantisoi, vaikka säilyttääkin tietyn arvoituksellisuuden. Kukaan ei ymmärrä, mikä Tuomasta vaivaa, ei äiti, ei eno, ei kertoja, eikä Tuomas itse. Jos romaani alkaa matkalle lähdöstä, päätyy se oivallukseen, että perilläolo on aina illuusio.”
Pauli Tapio, Parnasso
”Monesti Lampelaa lukiessa tuntuu, että tarinoiden taustalla on vanhatestamentillinen eetos. Kaikki tarinathan ovat jo kerrottuja, kaunokirjallisten lakien mukaan niitä saa kuitenkin kierrättää. Tässä Lampela on onnistunut hyvin. Enon purkauksessa kirjan lopussa on kiteytettynä ikiaikainen totuus: ‘Mikään ei tässä elämässä riitä.’”
Juhani Brander, Turun Sanomat
”Nuoren miehen angsti on tänä syksynä esillä myös Pasi Lampelan Helsingin kaupunginteatterissa viime viikolla kantaesitetyssä näytelmässä Meidän poika sekä Lampelan romaanissa Kiusaajat (WSOY 2011). Lampelan romaani olisi voinut ilmestyä – pienin varauksin – myös nuortenkirjana. Intensiteetti, jolla siinä kuvataan nuoren mielen vähittäistä pirstoutumista ja suorituspaineita, tuo mieleen Mika Wickströmin Sebastianin (WSOY 1996).”
Lastenkirjahylly.blogspot.com
”Pasi Lampela kuvaa ensimmäisessä kaunokirjallisessa romaanissaan kiusatun pojan mielenliikkeitä ja aikuiseksi kasvamisen tuskaista tietä. Tekstiä on nautinto lukea, sillä se on niukkaa ja tarkkaa.”
Marja Kuparinen, Kirkko ja Kaupunki
”Ehkä pitäisi aina jaksaa jättää liepeet lukematta. Mutta ne ovat osa kirjaa, niin kuin takakansikin, jonka mukaan Kiusaajat on kirkas ja koskettava. Alan lukea kirkkaisiin, vähäeleisiin lauseisiin keskittyen.
Niitähän kirjassa on. Miellyn muun muassa lauseisiin ‘Kaislikon massa havisi’ ja ‘Patongin kova kuori sattui ikeniin’.”
Kaisa Neimala, Suomen Kuvalehti
”Romaanissa ei jaella tuomioita. Kaikilla on kuormansa, eikä kenenkään kantamusta ole aiheellista lisätä syyttelyillä. Ei edes ökyilevän enon.
Lukijan on kuitenkin mahdotonta pysytellä ulkopuolisena, sellaisella intensiteetillä Lampela rakentaa romaaninsa tilanteita ja päähenkilönsä mielenmaisemia. Kun asioita ja tapahtumia ei lyödä lukkoon vaan ovi jää aina enemmän tai vähemmän raolleen, jää tilaa tulkinnoille ja päätelmille. Lampela luottaa lukijaansa.”
Raija Hakala, Pohjolan Sanomat
”Jaguarilla ajelevassa Eerossa ei muutoinkaan kiteydy Lampelan halveksunta kerskakulutusta kohtaan, vaan merkittävän kirjailijan kyky ymmärtää, etteivät esineet tai eleet ole jonkin syvemmäksi kuvitellun olemassaolon pettävää pintaa vaan todellisen näkyviä merkkejä. Ne tarvitsee vain tulkita.”
Putte Wilhelmsson, Aamulehti
