tiistai 1.11.2011 klo 8:52

Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa

Äkillinen suunnanmuutos, äkillinen suru. Rubenin kirjoittamiseen vaaditaan spontaania vimmaa ja loistofiilistä, toisenlaisina hetkinä kirjoitetaan runoja. Eilen ja tänään on syntynyt monta uutta runoa.

Onneksi sain kakkos-Rubenin syyslomalla niin hyvään vaiheeseen, että homma on langanpäiden solmimista vaille valmis. Sitä ennen vielä muutama runo.

- - niin kevyesti ettet huomaa liu’ut unesta valveeseen ja valveesta uneen huuhtelet lasta haalealla maidolla vuohensilmät vuohenlintu vuoripuron kuiva uoma niistä maalaat omakuvan kyyneleet hiukset kasteenkostea niitty lainehtivat liikkumatta kuin leikkaamaton kiharaparvi sanot olen haikaransulkien sukija enkä osaa itkeä kuollutta taivaanvuohta kätesi raukeat liikkeet ja harvan kamman musta irvistys liukuvat edestakaisin tuulettomassa illassa ajattelen poikasi makaa vatsallaan vedessä en kuule hengitystä vain yöperhoset silmilläsi hätäiset siiveniskut öljylampun valossa kasvien vehreys haihtunut laihtuneilta kasvoiltasi tiedän että itkusi on juurtunut muratiksi harmaan muurin pintaan vaihdat aihetta kesken lauseen ei ole puhuttava enempää tummanpunaiset lehtisuonet köynnösten valtimot sydäntä vailla katso ja siveltimesi maalaa heinärattaista ratasheinää kavioista neljä hautakiveä kampa ja sivellin ovat kadonneet käsiisi kädet syliisi sylini on tuulenpesä sanot mutta tuuli ei ole sitä rakentanut vaan rakkaus joka jähmettää äänesi soinnuttomaksi suunpieksennäksi pesässä nukkuu lintu keltaisista korsista sidottu kuolemanlyhde tai linnunpelätin jos olisin talikko maa olisi tuhkaa jos olisin ihminen ihoni ompelisi yöperhosten pellavasiivet ja taivaan ohuet pilvet hitaat kuin päivä – -

Tagit

Netta Walldén uni valve