Pala fantasiaa
Minulla ainakin on päiviä, jolloin jaksan arkea vain tiettyyn pisteeseen asti. Itse asiassa sellaisia päiviä on viikossa noin kahdeksasta yhdeksään. Ja kun raja tulee vastaan, kirjoitan. Uppoudun toisenlaiseen maailmaan, ja annan tarinan kuljettaa minut jonnekin, missä tiskejä ei ole ja pölypunkeillakin on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan vaikka suorittamalla perusseurantaa ihmisasunnoissa. Minusta on myös hauska tutustua niihin umpipöhköihin henkilöihin, jotka asuvat pääni sisällä. Olen tosin asian laidasta hieman huolissani, sillä ei voi olla normaalia, että mieleen juolahtaa vaivatta kaikkea sitä, mitä minun mieleeni juolahtaa. No, onneksi normaalius ei ole fantasiakirjallisuuden suola yhtään enempää kuin arki minun. Tykkään sitä paitsi enemmän sokerista. Joo, jos arki on suola, niin fantasia on suklaa. Arki yrittää kohottaa verenpainetta, mutta ei se mitään. Palanen fantasiaa peliin ja taas kehrätään.
Hauskinta on ollut kuulla, että kaikenikäiset lukijatkin pääsevät Ellan ja keitujen avulla pakoon typeriä päiviä, niuhoja kanssaihmisiä, yleismättäävää olotilaa ja ylipäänsä oikean elämän raskautta. Eli minusta on oikeasti hyötyä! Mielikuvitukseni on siis terapeuttista muillekin kuin itselleni. Olenko siis järkevä, kun paneudun uudessa kirjassani jo kauan sitten edesmenneen Sir Rufus Buttonin sielunelämään ja luon hänelle mielikuvaheijastushahmon, joka on röyhelöinen mutta rasittava? En! Kaikkea muuta. Ja olen ylpeä siitä!
Kommentit
Ei kommentteja