Nyt, kun Ella Aura ja kolmastoista haltia on mennyt painoon, teen asioita, joille ei ole riittänyt aikaa. Kirjoitan taas blogiani ja soitin ihanalle eka—kolmosluokan opettajalleni, ja astuin ajassa taaksepäin. Eira-opettaja muisti minut edelleen pienenä tyttönä, joka piirsi, lauloi ja halasi mielellään. Minä muistin kiltin ja kannustavan opettajan, josta tykkäsin kovasti. Äiti on kertonut, että soitin [...]
Heikkoudet ovat elävässä elämässä epätoivottuja, mutta niistä on valtavasti hyötyä, kun kirjoittaa kirjaa. Ella Aura ei olisi minusta ollenkaan niin sympaattinen tapaus, ellei hänellä olisi useita minun huonoja puoliani. Ensimmäisenä mieleen tulee meille yhteinen pakkaamisrajoitteisuus. Pakkaaminen aiheuttaa Ellalle ja minulle ahistusta. Ei ihan d:llä, mutta kuitenkin. Olemme kaiken-varalta –pakkaajia. Varaudumme siis koleraan, oksennustautiin, allergioihin ja [...]
Minulla ainakin on päiviä, jolloin jaksan arkea vain tiettyyn pisteeseen asti. Itse asiassa sellaisia päiviä on viikossa noin kahdeksasta yhdeksään. Ja kun raja tulee vastaan, kirjoitan. Uppoudun toisenlaiseen maailmaan, ja annan tarinan kuljettaa minut jonnekin, missä tiskejä ei ole ja pölypunkeillakin on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan vaikka suorittamalla perusseurantaa ihmisasunnoissa. Minusta on myös hauska tutustua niihin [...]
Tarinat ovat matkoja, joissa me kuljemme sankareiden mukana kohti tuntematonta. Myös kirjoittaminen on paljolti sitä, että annan mennä sinne, minne päänsisäiset ystäväni tahtovat tai päättävät mennä, että uskallan yllättyä ja olla stressaamatta liikoja. Tarinaan, omaan mielikuvitukseen ja alitajunnan uskomattoman hienoon voimaan kannattaa luottaa. Kyllä logiikka sielläkin asuu, mutta se on vain paljon joustavampaa ja ennakkoluulottomampaa [...]
Kirjasarjassani keituni ja heidän ihmislapsensa kulkevat käsi kädessä. Käsi kädessä kulkee myös luonnon ja ihmiskunnan selviäminen, ja uhat, jotka uhkaavat Ella Auraa, Tomia ja heidän ystäviään ovat niitä samoja, jotka uhkaavat meitä kaikkia. Niinpä jo ensimmäisen osan kohdalla halusin oppia niin paljon kuin mahdollista ihmisiltä, jotka tiesivät ilmaston lämpenemisestä, linnuista, ydinvoimasta, tuntureista, kasveista ja vaikkapa [...]
Pimenevät illat kertovat talven tulleen kotiin Lehtisaareen. Lapsia viedään tarhaan ja tuodaan tarhasta hämärässä, eikä auringon nousua ja laskua voi käyttää selittämään junioreille kellonaikoja. Ilta ja yö näyttävät samoilta. Tähdet ja kuu loistavat kuitenkin pienten ja isojenkin saarelaisten iloksi jo paljon ennen nukkumaanmenoaikaa. Se hyöty kaamoksesta onneksi on. Toppavaatteet ja goretex-kengät, heijastimet, otsalamput ja katuvalot [...]
Kansi. Silläkin on tarina, hieno sellainen. Ella Auran tuomiopäiväkirja kaipasi kantta, jonka sisällä Ella Aura ja hänen ihmisensä Tom Vuori asuisivat, kantta joka maalaisi keitujeni maailman eloon ja tekisi siitä totta. Mutta sopivaa taiteilijaa esikoiselleni ei ollut, koska ajateltu tekijä keskittyi omaan ihmisesikoiseensa. Mahtava kolmikko WSOY:ltä ehdotti kilpailua ammattigraafikoille. Syitä sanoa ei oli monta: pelko [...]
Olipa kerran haave, joka muuttui ideaksi, joka muuttui juoneksi, joka muuttui tarinaksi, joka muuttui innostukseksi, joka muuttui sanoiksi, jotka muuttuivat käsikirjoitukseksi, joka muuttui päähänpinttymäksi, joka muuttui suunnitelmaksi, joka muuttui askeleiksi, jotka muuttuivat tapaamisiksi, jotka muuttuivat toimituskierroksiksi, jotka muuttuivat kirjaksi, joka muuttui sarjaksi ja toisiksi tarinoiksi, jotka muuttuvat osaksi minua ja tarinaani ja osaksi muidenkin tarinoita, [...]
Rakastan lukea kirjasarjoja. Henkilöistä tulee kuin ystäviä, joiden vaiheita ja elämää seuraa tai joiden parissa kasvaa. Kirjailijan ääni tulee tutuksi, ja se resonoi totena jossain syvällä alitajunnassa. Fantasia on genrenä mainio, sillä parhaiden kirjojen kuvitteelliset maailmat ovat rikkaita ja henkilöt autenttisia, joten lukijat tuntisivat itsensä petetyiksi, jos kokemus jäisi vain kertapläjäykseksi. Onneksi moni kirjailija haluaa [...]
Viisivuotias poikani ei uskaltanut mennä nukkumaan. ”Minne minä häviän, kun nukun? Mitä jos häviän oikeasti, äiti?” Juttelimme kaikenlaista lohduttavaa, ja uni tuli, hänelle ja kotvasen kuluttua minullekin. Mutta poikani oli oikeassa: Yön ajaksi häviämme omiin maailmoihimme, missä tapahtuu kaikenlaista kummallista, riemastuttavaa tai pelottavaa, maailmoihin, jotka ovat vain meidän. Nukkuminen on aina ollut minusta ihanaa – [...]
Elena Mady on helsinkiläinen esikoiskirjailija, muusikko ja kouluttaja, joka on asunut suuren osan elämästään Yhdysvalloissa. Hän on nähnyt unia keitumaailmasta jo kymmenvuotiaasta alkaen.
Maa säkenöi kuin safiiri olennon tarkkaillessa sitä Kuusta. Ihmiset saisivat aikaan mailman tuhon, vain yksi ainoa ennustus sanoi toisin. Mitätön keitu ja ihmispoika eivät ihmiskuntaa pelastaisi!
Keitutyttö Ella Aura, keijun ja tontun jälkeläinen, lähtee Lapin tuntureille opiskelemaan keituagentiksi. Siellä hän saa tietää, että hänen elämänsä suuri tehtävä on suojella parasta ystäväänsä ja omaa ihmistään Tomia. Mutta miksi kukaan haluaisi pahaa Suomen tavallisimmalle pojalle?
Ella Auran tuomiopäiväkirja on kotimaisen fantasiasarjan todentajuinen ja koukuttava aloitusosa.
Selaa sivuja
