Tämä täyteys, tämä paino
Aila Meriluoto
Lyriikkamme Grand Old Ladyn ilmaisun säkenöivä kirkkaus, keveys, hurjuus ja sulokkuus ovat entisellään. Muistot ja kokemukset, rakkaudet ja menetykset.
Hyvin hidas leveä sävel,
ehkä largo.
Valkoinen liljankukka muistaa ikkunaa vasten,
toinen, nuppu, vasta kokemassa.
Kaikella on merkitys.
Että voikin näin tajuta.
Ei äkkiä – hitaasti, pidätellen
aueta itse kuin nuppu.
Tämä täyteys, tämä paino.
Viivy vielä, odota.
Kypsy. Vasta nyt tapahtuu.
Tyynny jo, älä tuhlaa.
Älä tyydy sekuntiin.
Nyt se syntyy.
Iankaikkinen preesens.
Aila Meriluodon – lyriikan Grand Old Ladymme – ilmaisun säkenöivä kirkkaus,
keveys, hurjuus ja sulokkuus ovat entisellään. Samassa runossa kohtaavat seesteisyys
ja kärsimättömyys, vahvasti läsnä ovat muistot ja kokemukset, rakkaudet ja
menetykset. Huumori ja ironia räiskähtävät paikoin hilpeäksi ilotulitukseksi, mutta
yhtä kiinnostunut 86-vuotias ikinuori ilomieli on tavoittamaan ”iankaikkista
preesensiä” – oivallusten liikahduksia ja elämäntuntojaan tässä ja nyt.
Aila Meriluoto-Paakkanen syntyi 10. tammikuuta 1924 Pieksämäellä. Hän on opiskellut Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Meriluoto julkaisi 22-vuotiaana esikoiskokoelmansa Lasimaalaus, josta tuli sodanjälkeisen runouden bestseller. Ennen Ruotsiin muuttoaan Meriluoto oli kahdeksan vuotta naimisissa kirjailija Lauri Viidan kanssa. Myöhemmin hän avioitui professori Jouko Paakkasen (k. 2004) kanssa. Nykyään Meriluoto asuu Helsingissä.
Runokokoelmat:
Elämäkerralliset teokset:
Romaanit:
Lasten- ja nuortenkirjat:
Teoksia käännetty ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. Meriluodon tekemiä käännöksiä:
|
Palkinnot ja ehdokkuudet:
|
”Tässä on jotain uljasta: vanha nainen, runoilija, joka kirjoittaa, ei kysy lupaa sanoa,
vaan ottaa sen. Nainen on reilusti vanha ja antaa sen tulla tekstiin: kaikkien tuskaisten
ja koomistenkin yksityiskohtien, horjahtelevan muistin, kuolemanpelon ja -janon,
fyysisen rapistumisen.”